Väärin lainattu, osa 2

Katsoin eilen eduskunnan istuntoa telkkarista. Se on tilanne, jossa hallitus istuu etupenkissä ja rivikansanedustajat pitävät määrämittaisia puheenvuoroja ja tekevät kysymyksen loppuun. Ja sitten asianomainen hallituksen edustaja vastaa jotain ympäripyöreätä. Väliin närkästyen ja väliin jopa asiallisesti. Sitä kait kutsutaan poliittiseksi teatteriksi.

Molemmat osapuolet käyttävät työkaluna konteksomiaa eli oikeastaan väärin lainaamista tai sitten toista samaan sarjaan kuuluvaa keinoa eli Quote Miningia. Molemmilla on sama tarkoitus eli aiheyhteydestä irrotettuina niillä yritetään kääntää ajatus haluttuun suuntaan. Tehokas keino, jolla on rakennettu paljon erilaisia ennakkoluuloja ja politiikkaa.

Eilisessä eduskunnan esittämässä farssissa kyseistä mekaaniikkaa yritettiin käyttää erittäin tyylipuhtaasti hyväksi. Opposition edustajien kysymykseen pääministeri Juha Sipilä vastasi konteksonomian ja ja quote miningin keinoin eli ottamalla yhden kohdan Journalistin ohjeista. Eli leikkaamalla asiayhteydestä yhden kohdan ja puolustautumalla sen avulla:

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. Journaistin ohjeet.

Kyseinen lainaus oikeuttaisi pääministerin kiukustumisen, koska hänelle ei ole annettu ohjeiden mukaista puolustautumisoikeutta. Eli hänelle ja kahdelle avustajalleen lähettyyn sähköpostiin ei ole ollut mahdollista vastata annetun ajan kuluessa.

Valittevasti vain avatessa lainauksen ympäristö ohjeet muuttuvat täysin toisenlaisiksi. Eli niissä puhutaan myös siitä, että voidaan taata jälkikätteen mahdollisuus kuulemiseen tai kannanottoon. Ja myös mainitaan, ettei kannanottoa tarvitse edes aina julkaista. Eli kohta kokonaisuudessaan:

Virheen korjaus ja oma kannanotto

20. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. 

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

24. Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.

25. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.

Kyseisessä uutisessa alunperin oli puhe esteellisyyden arvioinista, jossa arvioitiin pääministerin mahdollisten yhteyksien yritysmaailmaan ja Terraframe- rahoituspäätöksen päättämisen esteellisyyttä. Eli käytännössä oli kyse oikeastaan tavanomaista yhteiskunnallista ja taloudellista arviointia. Eli voisi pohtia, että kuuluisiko pääministerille edes oikeus kannanottoon vai riittäiskö jälkikäteen tapahtuva kuuleminen.  Kyse on kuitenkin pääministerin viran huolellisesta hoitamisesta eikä suinkaan siinä tapahtuvien päätösten ennakkosensuurista, kunnes henkilöä on keritty kuulemaan.

Koska aihe on hiukan arka, niin en tällä kertaa viittaa siihen mistä konteksomia on lähtenyt liikkeelle, vaan totean että tässä tapauksessa kokonaisuudesta leikkaamista on yritetty hyödyntää tehokkaasti itsensä suojelemiseen. Valitettavasti itse näen asian niin, ettei kyseinen argumentointikeino toiminut tässä tilanteessa vaan pahentaa tilannetta.

Yksittäisten sitaattien, haastattelun osien tai sääntöjen käyttäminen oman asian ajamiseen on tehokas keino mielipiteiden muutamiseen. Mutta epäonnistuessaan vesittää täydellisesti asian käsittelyn.

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. Käytän esimerkkinä päivän politiikkaa, koska sen avulla on hyvä pohtia ja tutkia erilaisia retorisia keinoja ja niiden käyttämistä.
 

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*