Terveisiä aktiivimallin kätilölle

Luin aamulla Iltalehdestä kansliapäällikkö Martti Hetemäen kirjoituksesta aktiivimallin puolesta. Hän oli uutisen mukaan hiukan oikaissut jälleen työttömyysturvan ja ihmisen perusturvan ymmärtämisessä. Niinkuin lähes kaikki muut paitsi Kelan uusi pääjohtaja Elli Aaltonen.

Elli Aaltonen katsoo maailmaa hyvin erilaisin silmin kuin esimerkiksi moni politiikko tai vaikkapa Valtionvarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäki. Martti Hetemäki on artikkelin mukaan kaventanut näkökantaansa ja tutkii asiaa työllisyysturvan kautta. Eli tutkii asiaa yksityiskohtien kautta sekä puolustaa mallia osakokonaisuuksien kautta.

Uutisissa,  joita olen viimeaikoina nähnyt, Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen on tuon julki huolensa siitä, että ratkaisut siirtävät ihmisiä tukimuodolta toisella. Pahimmillaan sille viimeiselle eli toimeentulotuelle. Eli heikoimmassa asemassa olevat kärsivät.

Ja otetaan nyt herra Hetemäelle pieni esimerkki sieltä heikkoimmasta päästä. Oletetaan, että meillä on työtön työnhakija, joka on peruspäivärahalla ja asumistuella sekä toimeentulotuella. Ja hänelle tarjotaan hiukan toimeentulotukea suurempaa tuloa, joka hänen olisi mielekästä ottaa vastaan. Esimerkiksi kolmen kuukauden työ, josta saa 500 euroa palkkaa käteen kuukaudessa.

Tuohan olisi houkutteleva vaihtoehto ihmiselle, joka joutuu vaikkapa täydentämään toimeentuloaan 350 euron toimeentulotuella. Saisi enemmän rahaa käteen ja elämä olisi auvoisempaa.

Noh, ensimmäinen 350 euroa menisikin sitten toimeentulotuen pienentymiseen. Sitten seuraava 150 laskisi päivärahaa. Ja kaiken huipuksi laskettaisiin vielä asumistukikin uudelleen. Ostettaisiin työmatkoihin vaikka Tampereella 50 euron kuukaisikortti ja todettaisiin, että tiukassa rahatilanteessa maksetaan ne lääkkeetkin ihan itse.

Jopa hyvintoimeentulevakin virkamies pystyy ehkä samaistumaan tilanteeseen, jossa työn saaminen tuo ainoastaan iloa muttei kasvata missään vaiheessa elintasoa. Pahimmillaan elintaso laskee ja elämästä tulee vieläkin vaikeampaa. Tämä on se asia, johon olen ymmärtänyt Elli Aaltosen ottaneen kantaa. Tukimuotojen monimuotoisuuteen sekä siihen kuinka vaikeaselkoisesti ne määrittyvät. Tukimuotoja pitäisi yksinkertaistaa eikä siirtää ihmistä tukimuodolta toiselle.

Martti Hetemäki on täysin oikessa. Yhdenvartaisuutta ei haluta eikun voi saavuttaa ja se ei ole oikesti mikään uusi asia. Pitäisi myös muistaa, ettei ole heterogeenistä työtävieroksuvaa työttömien joukkoa, jota pitää rankaista kokonaisuudessaan. Kollektiiviset rangaistukset kiellettiin jopa armeijassakin.

Työttömiä pitäisi auttaa jokaisen ryhmän erityispiirteet huomioiden eli tutkia kuinka pahimmissa taloudellisessa tilanteessa olevia autetaan tukijärjestelmää selkeyttämällä. Ja hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevia päivärahalaisia arvioimalla heidän aktiivisuuttaan.

Tällä hetkellä niitä vaikeimmassa tilanteessa kurmuutetaan kunnolla. Erityisesti lausunnoilla, jotka kapenevat siihen että saahan hankkia 300 euroa ilman päivärahan menetystä. Ja pah….

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*