Pelolla johtamista

Viimeisen viikon ihmetellyt TE-toimiston toimintaa. Yksi oma selvitys on kateissa, joka vaikuttaa loppupeleissä Kelan päätökseen  kuntoutuksesta. Ongelma on yksinkertainen eli missä on marraskuussa lähetetty selvitys ja pitääkö se lähettää uudelleen.

Tämä on malliesimerkki asiakaslupauksen pettämisestä. Ensimmäinen on se, että otamme yhteyttä viidessä arkipäivässä. Seuraava siinä, että tiedän kenelle viesti on lähetetty ja kyseinen henkilö ei vastaa sähköpostiin. Ja kun loppupeleissä on kyse ongelmasta, joka on hallinnollinen eli asiakirjahallinnossa ei saa vientikuittausta paperipostina viedyistä dokumenteista.

Rupean yhä vakaammin uskomaan, että meillä pitää olla kaksi erilaista johtamiskulttuuria.Toinen on luottamukseen perustuva, jota voidaan käyttää yrityksissä. Ja toinen on epävarmuuteen ja pelkoon perustuva, jota pitää käyttää valtion- ja kunnishallinnossa.

Adam Smithin vanha viisaus on se, että ihmisen toimintamalli perustuu aina oman edun tavoitteluun. Se on ainoa syy miksi leipuri leipoo, teurastaja leikkaa lihaa ja viinanpolttaja keittää pontikkaa. Heitä kiinnostaa myyntitulo ja oma etu.

Kobe Steelin johtaja on sanonut, että yritysten johtamisen pitää perustua luottamukseen. Eli ylempien johtajien pitää uskoa, että työntekijät ovat myös kiinnostuneet yhtiön edusta. Hän totesi, että mikäli johtaisi pelolla ja epäluulolla, niin kaikki aika menisi ehdotusten tutkimiseen ja yritys pysähtyisi.

Mutta sitten julkisen sektorin ihmisiin tuo Koben johtajan ajatus ei osu. He toimivat markkinatalouden ulkopuolella ja ainoa johtamisen keino olisi pelko ja määräaikaiset työsuhteet. Silloin pelkkä oman edun ajaminen ei takaisikaan eläkevirkaa. Raa’at ajattelijat uskovat, että julkiset virat pitäisi alistaa markkinavoimien alle. Lyhytaikaisia työsuhteita, palkkaus suoritusperusteiseksi ja kaikki mitä olisi mahdollistaa pitäisi ulkoistaa.

On julmaa sanoa, että mikäli haluamme julkisten palveluiden laadun paranevan, niin niiden toimittajien pitää olla määräaikaisia. Myös johtajien ja työntekijöidenkin paikkojenkin. Koska heillä ei ole kilpailua, niin silloin paineen pitää kait tulla pelosta. Siitä ettei olekkaan kultamunia munivaa virkasuhdetta, jossa ei ole todellista vastuuta.

Kuhan pohdin, Kari…

 

 

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*