Neulanreikäkamera ja kehittäminen

Pidän valokuvaamisesta ja katselen usein vanhojen mestarien töitä. Kuvat ovat usein upeita ja niitä pohtiessaan jää miettimään sitä kuinka he ovat saaneet ne aikaiseksi. Katselen myös usein nykyisiä lehtikuvia ja ihmettelen kuinka niitä kehdataan julkaista.

Valokuvaaminen on tyypillinen harrastus, jossa liian usein mennään tekniikka edellä. Eli oletetaan että hienot tekniset laitteet tekevät laadukkaat kuvat. Katsotaan neulanterävää tarkennusta ja mahdollisimman suurta pikselimäärää. Pohditaan automatiikan osuutta ja sitä kuinka se helpottaa kuvaamista. Mutta samalla usein unohdetaan, että hienoa laitetta pitää ymmärtää. Liian moni kuvaaja kuvaa automaattiasetuksilla ja luottaa tekniikkaan. Ja se mikä kameran hallinnassa menetetään haetaan takaisin jälkikäsittelyllä.

neulanreikäMonikin perusjamppa kuvaa kyllä digitaalisella järjestelmäkameralla ja kehuu pikseleiden määrää, tarkennusnopeutta ja optiikan piirtoa. Mutta samalla näkee kuinka kuvataan täysautomaatilla. Eli jätetään suurin osa mahdollisuuksista käyttämättä.

Valokuvaaminen vaatii vähintäin kahta erilaista taitoa. Tärkeäin niistä on näkemisen taito eli pitää osata nähdä kuvauksellisia kohteita. Ja toinen on tekninen taito, jossa kuvauksellisesta kohteesta saadaan näkemystä vastaava kuva. Teknisessä osaamisessa korostuu ymmärtämys kuvan synnystä. Sellaisista pienistä jutuista kuin valotusajan merkitysestä, aukkojen käytöstä syväterävyyteen sekä vaikkapa kennon koon vaikutus. Jos vielä ymmärtäisi, mitä tarkoittaa normaaliobjektiivi niin hyvä.

Ja tässä tulee näkyviin se, että hyvän näkemisen taidon omaava tekniikankin ymmärtävä kuvaaja kuvaa käytännössä lähes millä tahansa hyviä kuvia. Monipuolisesti säädettävää kamera tuo hänelle mukanaan yhä enemmän mahdollisuuksia luoda parempia kuvia. Mutta tekniikkaan luottava ja vajaavaisilla taidoilla varustettu kuvaaja kuvaa vain teknisesti tarkkoja automaattikuvia. Hän ei pysty kiertämään kameran rajoituksia mitenkään. Hän vain painaa nappulaa.

Eli hyvällä kuvaajalla on näkemystä siitä, miten mitäkin laitetta voi käyttää. Mitä rajoituksia ja mahdollisuuksia mikin laite anataa. Ja hän osaa hyödyntää niiden mahdollisuuksia ja rajoituksia. Ja tietää, että tuntemalla rajat ja omat taitonsa pystyy siltikin tekemään laadukasta lopputulosta.

Hyvällä valokuvaajalla on siis teknistä taitoa, jotta hän ymmärtää erilaisten laitteiden mahdollisuudet ja rajoitukset. Lisäksi hänellä täytyy olla riittävästi ymmärrystä siitä, millainen kuva on sommittelun kannalta hyvä. Paljon kokemusta siitä, kuinka hyvä kuva luodaan eli rutiinia ottaa nopeasti laadukkaita kuvia. Mutta vielä tuollakaan ei pärjää, useinmiten tarvitaan vielä sosiaalisia taitoja kuvauskohteiden kanssa. Ja usein myös historiatuntemusta, jotta pystyy toimimaan myös erilaisissa ympäristöissä, pahimmillaan vaikkapa kemiallisten aineiden kanssa. Eli hyvä valokuvaaja on aika monitaitoinen ihminen.

Ihmettelen, että miksi muidenkin alojen ammattilaiset eivät ole monitaitoisia. Eli katsoa kokonaisuuksia pelkän oman alueensa sijaan. Ymmärtää sitä kuinka asiat liittyvät toisiinsa ja etsiä hyviä ja luovia ratkaisuja. Ikävä kyllä nykyään asiantuntijat ovat liian usein vain pienen osa-alueen osaajia ja ovat omien rajoitustensa orjia.

Kuhan pohdin, Kari

P.S. Kuva on muuten otettu neulanreikäobjektivilla. Optiikka on tehty palasta juomatölkkiä ja digikamerasta. Hätätapauksessa tarvitaan säilykepurkki, hiukan filmiä, ohut naula ja teippiä, jotta saa toimivan kameran aikaiseksi. Silläkin saa aikaiseksi muistikuvia.

 

 

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*