MVN – Minimum Viable News – Sanastoa toimittajalle

Luin aamulla Aamulehden juttua, joka oli otsikoitu: Modernin ihmisen karmein turhautumisen hetki: klikkaat, ja mitään ei tapahdu. VR:n lipunmyynti oli turhauttanut päätoimittajan.  Jopa niin pahasti, että hän päätti journalistin oikeudella työntää maanrakoon yhden toimivista ohjelmistokehitysmalleista eli esimerkiksi Vincitin käyttämän MVP:n. Ymmärtämättä sitä, että hän juuri kritisoi tuotetta, joka oli tehty vastakkaisella tavalla. Ja jotta päätoimittaja ymmärtäisi mistä on kyse, niin lanseeraan uuden termin eli MVN- termin. Termi tarkoittaa Minumun Viable News eli minimaallisin toimiva uutinen. Kyseiseen termiin kannattaisi tutustua esimerkiksi Iltalehden ja aamulehden toimituksissa, jotta saisimme alusta lähtien oikeellisia uutisia ilman korjailua ja rattien siirtämistä puolelta toiselle. Avaan termin esimerkillä, joka alkaa tämän ingressin jälkeen.

Klassinen lehtijuttu kirjoitettiin ns. käännetyllä pyramiditekniikalla. Ensin kirjoitettiin tärkeimmät asiat ja ajan riittäessä laajennetaan ja taustoitetaan juttua. Tekniikkaa voi kuvailla myös termillä MVN eli Minimum Viable News.

Uutisen sisältö rakennetaan “käännetyn pyramidin“ malliin. Alkuun kirjoitetaan tärkeimmät ja tarkistetut asiat ja sen jälkeen lähdetään taustoittamaan asioita. Etsitään kuvia tukemaan tekstiä ja syvennetään lukijan tietämystä asiasta.

Tekniikalle on perinteisessä printtimediassa paikkansa. Juttua   voidaan jatkaa niin kauan kunnes se lähtee taittoon. Jo ensimmäinen kappale kertoo olennaista tietoa. Ja tieto on tarkistettu ja varmistettu. Samalla se antaa mahdollisuuden tietoteknisin termein kuvattuna osatoimituksen tekemiseen eli kaikkea kirjoitettua ei tarvitse käyttää. Juttua voidaan lyhentää lopusta kappale kerrallaan. Uutisen kirjoittamisessa on tärkeintä, että lähtötiedot pitävät paikkansa.

Samoin kuin MVP:ssä rakennetaan ohjelmiston kova perusta niin myös MVN- menetelmässä rakennetaan uutisen kova perusta. Eli uutinen rakennetaan kovien ja oikeellisten faktojen päälle. Kuten esimerkiksi niin, että VR:n lipunmyynnin ongelmat syntyivät liian laajan kokonaisprojektin epäonnistuneesta määrittelystä ja implementoinnista. Eikä suinkaan siksi, että MVP- malli toteuttaa ratti väärällä puolella olevia autoja. MVP- ja MVN- mallissa on sama perusta. Lähtökohdat ovat niin loppuun asti selvitettyjä, että niiden päälle voidaan rakentaa toimiva ratkaisu tai uutinen. Yksi olennainen osa kummankin mallin käyttöä on se, että ymmärretään mitä tehdään. Uutisen tai kolumnin kirjoittamisessa pitää ymmärtää kokonaisuus, jotta sen voi purkaa toimiviin osiin.

Se, että VR pissii päätoimittajan aamumuroihin Extra- luokan lipun ostamisen mahdottomuudella, ei pitäisi olla oikeutus sille että kirjoittaa täysin asiantuntemattoman artikkelin.  Valitettavasti päätoimittajalla on myös vastuu sanoistaan ja jos kirjoittaa vastoin omaa ymmärtämystään niin sen voisi vaikka seuraavassa Kronikassa korjata.

P.S. Olen täysin samaa mieltä, että osa julkishallinnossa ja yrityksissä tarjottavista nettipalvelut ovat täysin luokattomia. Esimerkiksi Tampereella osaan terveyspalveluiden vastaanottoista ei pääse ilmoittautumaan jos ei ole kela/henkilö- tai ajokorttia mukana. Mutta se ei johdu MVP:stä vaan huonosta ostamisesta ja loppuasiakkaan aliarvioimisesta.

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*