Ministerin mietteitä, byrokraattisia ajatuksia

Ministeri Kai Mykkänen pohtii työttömien asioita Helsingin Sanomien mielipidesivulla. Ansioitunutta pohdintaa ja sellaista jota ministerin kynästä kuuluukin tulla. Työttömien pitää aktivoitua ja kaikki työ on arvostetettavaa. Näin sen asian pitäisikin mennä. Työn tekemisestä pitäisi tehdä arvostettavaa ja lisäksi kannattavaa.
Viimeisessä kappaleessa hän haastaa kaikki aktiivimallin vastutajat kertomaan keinoja, joiden työllisyysvaikutus on samaa tasoa. Ja koska minulla on kyseessä tekniikkablogi, niin lähestyn asiaa hallituksen ymmärtämän insinöörilähestymisen kautta. Eli kuinka Leanin ajatuksilla työttämistä passiivisista ihmisistä tulee aktiivisia.

Suomalainen Lean- käsitys on useinmiten sitä, että leikataan hukkaa eli kuluja pois. Sehän näkyy aktiivimallissakin. Jos et aktivoidu, niin leikataan kuluja eli sinulle maksettavaa rahaa. Suomalainen käsitys leanista, leikkaaminen.

Oikeastaan Lean on kuitenkin yksinkertaisesti asiakasarvon kasvattamista ja jokainen toimi joka ei tee sitä on hukkaa. Ja tässä aktiivimallin vastustaja osoittaa suoraan sormella päättäjiä. Teette kyllä hyvää duunia, mutta ihan väärässä paikassa.

Miten Lean ja aktiivimalli yhdistetään. Se tapahtuu yksinkertaisesti siten, että jokaisella työllä on työttömän elämää parantava vaikutus. Ja sillä, että yhtään epävarmuustekijää ei ole kun lupautuu töihin. Helppoja nakkeja, jos vain ymmärtää mitä etsitään.

Ja nyt käytetään yksinkertaista esimerkkiä. Peruspäivärahalla olevaa isää tai täi äitiä, jonka lapsi asuu puolet etävanhemmalla. Kyseiselle esimerkille on helppo laskea Kelan laskureilla tulot. Ja tämä laskelma on vain suuntaa antava.

Lähdetään siitä, että säällinen käyttöraha kuukaudelle on 1.5 hengen taloudessa 650 euroa. Eli sillä ostetaan safkat, vaatteet, dödöt ja kaikki muu tärkeä. Ja sen päälle maksetaan vielä asumiskulut eli vaikkapa 740 euroa vuokraa. Tampereella pienen alle 60 neliösen kolmion vuokra.  Helppo lasku 1390 euroa kuussa.

Miten tämä tulee sitten asiakkaalle eli työttömälle. Se koostuu helposti kolmesta eri summasta eli peruspäiväraha, toimeentulotuki ja asumistuki. Eli kolmesta tuloista riippuvasta tuesta. Jokainen noista muuttuu tulojen mukaan ja vaatii melkoista kristallipalloa sen laskemiseen että parantaako työ elintasoa.

Ja mitenkö tähän kuuluu lean. Yksinkertaisesti, koska asiakas saa esimerkiksi kolmea eri tukimuotoa niin palveluntarjoajan eli Kelan pitäisi pystyä kertomaan kaikkien kolmen tukimuodon muutos työn vastaaottamisen takia. Eli asiakkaan pitäisi pystyä laskemaan, että kasvaako vaiko laskee elintaso.

Mitä tämä tarkoittaa byrokratian eli valtion kannalta. Sitä, että tukimuotoja yksinkertaistetaan sekä sallitun työn määritelmä tarkennetaan selväksi ja ilman tulkinnan varaa olevaksi. Ja myös sitä, että tukien maksamisessa pitäisi lähestyä realiaikaista laskentaa. Työtön työnhakija kirjaa kuun lopussa saadut palkat järjestelmään ja Kela maksaa tuen reaaliaikaisesti. Hän ei tee uusia asumistukihakemuksia, ei kirjaile neljän viikon jaksoissa peruspäivärahahakemuksia ja seitsemää päivää aiemmin toimeentulotukihakemusta. Vaan kuukauden viimeisenä päivä kirjaa tulot, hyväksyttävät menot ja tehdyt työpäivät. Ja järjestelmä raksuttaa päätöksen minuuteissa ja suorittaa maksatuksen.

Tuo yllä oleva on vain unelmaa, mutta miten siihen päästään käytännössä. Muutama vihje:

  • Yrittäjyyden määritelmästä tehdään yksikäsitteinen ilman TE- toimiston harkintavaltaa. Esim. tyyliin alle 1500 palkkatuloa laskutuspalveluiden kautta laskutettuna ei luokitella yrittäjyydeksi.
  • Jokaisen ansaitun euron pitää nostaa perustoimeentuloa, edes sillä aktivoinnin 8 eurolla per päivä.
  • Kelan tukiviidakkoa pitää asiakkaan kannalta käsitellä yhtenä kokonaisuutena eikä siten, että asiakas ei tiedä mihin kaikkeen palkkatulo vaikuttaa.

Ja jotta esimerkiksi ministeri Kai Mykkänen ymmärtäisi vaikeassa tilanteessa olevien asemaa, niin perusedellytys olisi tutustua oikeiden asiantuntijoiden elämään. Eli niiden jotka siellä suossa tarpovat. Se voisi avata ymmärryksen miksi tulevaisuuden pelko eli ahdistus estää tulevaisuuden suunnittelun. Tulevaisuutta on helpompi suunnitella kun tietää mihin voi vaikuttaa.

Ongelma ei ole siinä, että meillä on työtävieroksuvia työttömiä. Vaan siinä, etteivät he tiedä kuinka pieni työ vaikuttaa elämiseen. Viekö se ruokarahat vaiko parantaa tilannetta. Tämä on virkamiehille vaikea ymmärtää, koska he katsovat tilastoja ja lakeja eikä suinkaan ihmiskohtaloita.

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*