Kontekstomia, väärin lainattu

Luin muutaman päivän vanhaa blogikirjoitusta. Sellaista, jonka olen itse kirjoittanut. Ja totesin, että olen syyllistynyt pahaan perussyntiin eli kontekstomiaan. Suomeksi sanottuna olen lainannut palan tekstiä väärin. Hävettää, koska lainaus on henkilöön kohdistuva ja olen käyttänyt sitä väärin.

vanha2Kirjoitin Ankeuttajat eikun syyllistäjät… –  tekstissä muutaman kappaleen, jotka viittasivat Taloussanomissa olleeseen artikkeliin. Omassa kirjoituksessa syyllistin aiheetta tulevaa Kelan pääjohtajaa Elli Aaltosta siitä, että syy olisi muka työttömissä. Hänhän ei ole näin sanonut vaan, että syy on tehottomassa järjestelmässä joka estää eteenpäin pääsemisen.

Hän on sanonut oikeasti, että meidän järjestelmä on loukkua ja etuutta vuoronperään. Hän korostaa sitä, että järjestelmä rajoittaa yrittämistä, koska päällekkäiset tukijärjestelmät estävät eteenpäin pääsyä.

Alkuperäisessä blogikirjoituksessa tein kontekstomiaa eli lainaamista sanatarkasti oikein, mutta asiayhteydestä väärin. Lainasin tekstin ja yhdistin toisen ajatuksen siihen. Kirjoitin huolimattomasti ja en tarkistanut pidemmästä haastattelusta oikeita lähtökohtia. Samalla onnistuin kääntämään ajatuksen päälaelleen ja syyllistämään kyseistä henkilöä. Eli kirjoitin väärin.

Virheitä ei ikinä saa tekemättömäksi. Ja virheitä tulee aina. Ja silloin niistä pitää oppia. Niinkuin tälläkin kertaa. Ei minua harmita virhe vaan se, että käänsin tulevan Kelan pääjohtajan Elli Aaltosen  ajatuksen päälaelleen. Anteeksi.

Nyt en pohdi vaan harmittelen, Kari…

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

2 kommenttia

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*