Ankeuttajat eikun syyllistäjät…

Yksi suomalaisen kehityksen esteistä on vanha uskomus siitä, että epäonnistuminen johtuu jostakusta muusta kuin itsestä. Hiihtäjillä ei voitelu onnistunut. Tieliikenteessä politikolle väistämisvelvollisuus tarkoittaa sitä, että muut väistävät häntä. Aivan samalla tavalla työttömyyskin ja siitä saatava vastiikkeeton raha on työttömien vika.

///
Tekstissä on asiavirhe kohdassa, jossa siteeraan Elli Aaltosen haastattelua Taloussanomista. Olen ymmärtänyt asian väärin ja lainasin uutisen tekstiä väärin. Kohdassa on on yhdistettu kaksi erilaista asiaa samaan yhteyteen. Muista lähteistä selviää, että tulevan pääjohtajan yksi murheista on päällekkäisten etuuksien aiheuttama ongelma, joka lamauttaa ihmisiä aktivoinnin sijaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin hän näkee järjestelmän jäykkyyden olevan yksi lamauttavista tekijöistä.

Kontekstomia- kirjoitus käsittelee aihetta: http://www.karivahtolammi.com/kontekstomia-vaarin-lainattu/

Edit: 01.12.2016 11:25
///

2Suomessa ei ole niinkään tärkeää se, että kuinka ongelma ratkaistaan vaan syyllisen etsiminen ja syiden kehittely. Erityisesti syy pitää löytää jostain muusta kuin omasta toiminnasta. Mikäli syy löytyisi omasta toiminnasta, niin se vaatisi kehitystyötä. Mutta mikäli syy voidaan ulkoistaa, niin kehittämisen sijaan voidaan siirtyä syyttelyyn. On huomattavasti helpompaa syytellä kuin kehittää ja innovoida. Niin tiedättehän: Palkat ovat liian korkeita, ammattiliitto estää kehityksen tai työttömät ovat laikoskoja ja työhaluttomia.

Muiden syyllistäminen on helpoin tapa siirtää vastuu pois itseltä. Kyllä muttei muut. Otetaanpa esimerkki päivän politiikasta ja sosiaalitoimesta. Tuleva Kelan pääjohtaja totesi Taloussanomissa seuraavaa:

– Nyt meillä on etuutta, etuutta, etuutta, etuutta, ja niiden välissä loukkuja, loukkuja, loukkuja, loukkuja. Miten saamme kannustinloukut pois? Ja miksi ylipäätään ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta? Voisiko vaihtoehto olla, että maksaisimmekin osallisuudesta? Aaltonen sanoi lehden haastattelussa.

Hän arvioi nykysyteemin olevan tuottamaton ja tukevan yhteiskunnallista syrjäytymistä. Ja syy on selvä eli annetaan vastikkeetonta rahaa. Ja siihen pitää saada muutos siten, että euroja ei saa ellei ole tuottava. Tämä on oikeasti aika tyylipuhdas esimerkki syyllistämisestä. Eli ongelmahan ei voi olla esimerkiksi Kelan/TE-toimiston toiminnassa vaan työttömien laiskuudessa. Eli kyse on yksinkertaisesti syyllistämisestä ja poliittisten päätösten synnyttämien ongelmien siirtämisestä työttömien päälle.

KISS- menetelmällä yhteiskunta kuntoon

Kiss- menetelmä on tehokas ongelmien ratkaisija. KISS eli keep it simple, stupid on mekanismi, jolla pyritään varmistamaan asioiden oikein tekeminen ja tehostamaan tuotantoa. Käytetään yksinkertaisia työmenetelmiä, yksinkertaisia työkaluja ja varmistetaan että lopputulos on tiedossa.

Kiss- menetelmä perustuu siihen, että pyritään vähentämään esteitä eikä suinkaan lisäämään niitä. Autoa suunnitelessa käytetään samoja pultteja, muttereita ja vakiintuneita kokoja eri kohdissa. Korjaamon työkaluvalikoima yksinkertaistuu. Prosessia suunnitellessa etsitään minimiprosessi, jolla asia saadaan tehtyä. Paitsi valtionhallinnossa, jossa ongelmasta pyritään tekemään mahdollisimman monimutkainen, työllistävä ja vaikeasti arvattava. Ihan vain siksi, että lait vaativat monimutkaisia, hankalia ja vaikeasti hahmotettavia päätöksiä.

Ehkä tehokkain tapa saada nykyiset päättäjät ymmärtämään asioiden oikeaa laitaa olisi yksinkertaisesti tutustuminen reaalielämässä ongelmiin. Kelan tulevalle pääjohtajalle tekisi hyvää istua kuuden kuukauden ajan työttömän housuissa. Opetella täyttämään toimeentulohakemuksia, peruspäivärahalomakkeita, kysellä TE- toimistosta miten mikin toiminto vaikuttaa toimeentuloon ja tutustua Kelan päätösten hitauden vaikutuksiin toimeentuloa määritellessä.

Tämä voisi avata loputtoman suon erilaisille miksi-kysymyksille:

  • Miksi peruspäivärahaa, asumistukea ja toimeentulotukea ei haettaisi kuukausittain yhdellä hakemuksella ja saataisi vastausta työpäivässä.
  • Miksi Kelalta ei löydy toimivaa laskuria, jolla pystyy arvioimaan yhdenkin työpäivän vaikutuksen toimeentuloon.
  • Miksi Kelan päätökset ovat niin hitaita, että asiakkaan taloutta sotketaan päätöksillä ja takaisin perinnöillä.
  • Miksi Kela ei panosta sosiaaliturvan yksinkertaistamiseen ja päätösten ennakoitavuuteen.
  • Miksi…

Stubbin kolme pointtia ratkaisuksi

Vaikken politiikoista niin perustakkaan, niin ainakin Stubbin kolme- pointtia on tehokas ajatus. Kolme pointtia antaa ihmiselle mahdollisuuden muistaa asioita ja pysyä kelkassa keskustelun ajan. Ja nyt omat kolme pointtia Kelan tulevalle johtajalle:

  1. Työttömälle ja päivärahalla olevalle on kaikista tärkeintä saada nopeita ja pitäviä päätöksiä mahdollisen työpaikan vaikutuksesta toimeentuloon. Nopein ja varmin tapa määritellä yrittäjyys/työllistyminen olisi se, että kuka maksaa sivukulut. Jos maksaa itse sivukulut ja eläketurvan, on yrittäjä. Jos ne maksaa joku muu, niin on töissä. Työtehtävän vaikutuksen sosiaaliturvaan voisi tietäisi välittömästi.
  2. Asiakaslähtöiset ja -arvoa kasvattavat palveluprosessit Kelaan. Yhden luukun periaate toimeentulotukea, asumistukea ja peruspäivärahaa haettessa. Asiakasta ei kiinnosta eri tukien suuruus vaan loppusumma.
  3. Työllisyys paranee vain sillä, ettei ole esteitä töiden vastaanottoon. Ei sillä, että keksitään oheistoimintaa. Oheistoiminnan kehittäminen on syyllistämistä ja sitä, ettei omia ongelmia haluta tunnustaa.

Ei työllisyys parane sillä, että keksitään uusia tapoja harrastaa byrokratiaa. Vaan sillä, että keksitään tapoja vähentää byrokratiaa.

Kuhan pohdin, Kari…

 

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

Yksi kommentti

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*