Ajatuksia työeläkemaksusta

Väliin tuntuu, että tärkein asia työelämän kehittämiseen olisi astuminen laatikon ulkopuolelle. Pitkä virkaura yleensä opettaa katsomaan asioita samasta suunnasta ja synnyttää assosiaatioesteitä. Eli ei osata etsiä kokonaan uudenlaisia ratkaisuja näkyvillä oleviin ongelmiin. Niinkuin vaikka työttömien aktivointiin.

Meillä on kaksi tapaa kartuttaa työuran jälkeistä eläkettä. Toinen niistä on työeläke ja toinen yrittäjäeläke. Ensimmäinen määritellään tulojen mukaan ja jälkimmäinen vahvistetun työtulon mukaan. Ja molemmat on prosenttiosuudeltaan keskimäärin saman suuruisia.

Työeläkemaksuja menee keskimäärin 24.4% palkkatyöläiseltä ja yrittäjältä 24.10% – 25.60% riippuen yrittäjän iästä. Eli puhutaan aika samansuuruista eläkemaksusta molemmilla puolilla. Työntekijällä osan maksuista maksaa työnantaja ja osa maksetaan itse.

Mutta mikä ero on yrittäjällä ja palkkatyöläisellä. Ero on siinä, että yrittäjä maksaa kiinteää YEL- maksua koko vuoden ja palkkatyöläinen vain palkasta. Eli yrittäjän pitää pystyä hankkimaan YEL- maksujen osuus vaikkei työtä olisi.

Miten tästä päästään alkukappaleen laatikon ulkopuolelle menemiseen. Aika yksinkertaisesti. Virkamiehet katsovat liian usein maailmaa pitkän kokemuksin silmin ja kuvitellaan työttömien olevan laiskoja ja heitä pitää aktivoida ja annetaan apua vaikka sillä, että yrittäjyys ei täyty alle neljän kuukauden työrupeamalla. Niin paitsi, että joutuu pahimmillaan ottamaan YEL- vakuutuksen.

Entäs jos hypättäisiin laatikon ulkopuolelle ja mietittäisiin eläkeasiat uudelleen. Unohdettaisiin sellaiset asiat kuin työnantajan velvollisuus maksaa  erisuuruisia eläkemaksuja ja vahvistetut työtulot ja muokattaisiin ajattelumaailmaa hiukan.

Jaetaan työlliset kahteen eri lohkoon. Ne ketkä ovat aitoja yrittäjiä ja vastaavat omasta eläketurvastaan vahvistetun työtulon mukaisesti ja ne ketkä saavat muiden laskemaa palkkaa. Jälkimmäiseen kastiin kuuluvat vaikkapa laskutusosuuskuntien kautta työskentevät.

Ja jos vielä siirretään kaikki eläkemaksut työntekijälle, niin saadaan helposti työsuhteessa ja laskutuspalveluiden kautta toimivat mikroyrittäjät samalle viivalle.  Kaikki maksavat työeläkemaksuja palkasta iän määräämin perustein. Ihan samalla tavalla kuin yrittäjätkin.

Tällä ratkaisulla voitaisiin saavuttaa pari etua. Esimerkiksi sellainen, että TE- toimilta poistuisi osin harkintavalta sen suhteen, että onko kyse päivärahaan oikeuttavasta työstä. Ja myös se, että työntekijät näkisivät kuinka paljon kuluja työnantajalla on.

Pitäisi olla yksinkertainen sääntö siitä, että kaikki muiden laskuttajien kautta tehty työ josta pidätetään eläketurvamaksut, olisi aina palkkatyöksi verrattavaa. Tämä antaisi mahdollisuuden tehdä lyhytaikaista työtä ilman pelkoa sosiaaliturvan menetyksestä.

Yksinkertainen tapa aktivoida ihmisiä.

Kuhan pohdin, Kari…

P.S. Ajatelkaapa kuinka paljon hyödyllisempää työtä voisivat TE- toimistojen henkilökunnat tehdä, kun päätös yrittäjyydestä voitaisiin tehdä yhdellä kriteerillä: kuka maksoi palkkaa vastaavan edun.

Share on LinkedInTweet about this on TwitterShare on Google+Pin on PinterestShare on StumbleUponShare on Tumblr

Kirjoita mielipiteesi

Sähköpostiosoitetta ei julkaista. *- merkityt kentät ovat pakollisia

*